Tapahtuman teema ovat Robin Hood -tarinat. Teema on vapaamuotoinen ja -ehtoinen mauste tapahtumassa. Ohjelmassa on toimintaa joka on tuttua jo aiemmista vastaavantyyppisistä historiaelävöitystapahtymista: ne, kuten turnajaiset, jousiammuntakilpailut ja metsätaisteluskenaariot solahtavat hyvin helposti myös Robin Hoodin maailmaan.
Teeman voi ottaa huomioon varustautumisessa, mutta aivan yhtä hyvin voi vain tulla niissä kamppeissa joissa muutenkin tulisi keskiaikatapahtumaan. Robin Hood -tarinoiden alkuperä on (ainakin) 1300-luvulla ja varhaisimmat säilyneet Robin Hood -tarinat ovat 1400-luvulta peräisin, joten teemaa on muutenkin erittäin yhteensopiva tyypillisen suomalaisen keskiajanelävöitysperiodin kanssa.
Kyseessä ei siis ole larppi ja vaikka ottaisi itselleen Robin Hood -tarinoihin pohjautuvan elävöitysroolin, ei se tarkoita että täytyisi erityisemmin esittää sitä. Tapahtumassa voi aivan normaaliin tapaa olla oma itsensä.
Tänne nettisivuille on lähempänä tapahtumaa tulossa artikkeli Robin Hood -tarinoiden historiasta, ja pidämme aiheesta esitelmän Harmaasudet ry:n sunnuntaivuorolla 13.4.2025 klo 17:00 alkaen, paikkana Pitäjänmäen nuorisotalo, Helsinki.
Tässä alkuun tiivistelmä aiheesta:
Robin Hood on Englannista peräisin oleva keskiaikainen fiktiivinen ryövärihahmo. Varhaisimmat kirjalliset lähteet hahmosta ovat viittauksia 1300-luvun lopulta ja 1400-luvun alusta: nämä eivät siis vielä ole kokonaisia tarinoita vaan mainintoja, esim. eräässä uskonnollisessa tekstissä valitetaan että “ihmiset mieluummin kuuntelevat tarinoita ja lauluja Robin Hoodista kuin käyvät messussa”. Tiedetään, että 1400-luvun alkupuolella Robin Hood oli riittävän tunnettu hahmo että hänestä oli sananlaskuja. Hänet esitettiin kansansankarina ja jousiampujana, ja häneen liittyvät näytelmät kuuluivat kevään juhlallisuuksiin: etenkin vapunpäivään.
Ensimmäiset kokonaiset Robin Hood -tarinat ovat käsinkirjoitettuja balladeja, runoja ja näytelmäkäsikirjoituksia 1400-luvun loppupuolelta sekä näihin perustuvia painettuja tekstejä 1500-luvun alkupuolelta. Tutkituin ja kattavin on “A Gest of Robyn Hode” (c. 1500).
Näissä keskiaikaisissa Robin Hood -tarinoissa ovat läsnä jo monet nykyään tutuista vakioelementeistä: esimerkiksi hänen lähimmät miehensä (Much Myllärinpoika, Pikku-Jussi ja Puna-Will) ja hänen arkkivihollisensa Nottinghamin sheriffi. Keskiaikainen Robin Hood kuuluu yeoman-luokkaan, ollen mahdollisesti metsänvartija, ja hän taistelee tavallisen kansan puolella ahneita kirkonmiehiä ja aatelisia vastaan, ollen kuitenkin uskollinen poissaolevalle kuninkaalle. Hänen miehensä pukeutuvat vihreisiin vaatteisiin ja kantavat jousia ja miekkoja. Tarinat sijoittuvat lähimenneisyyteen, eivät yleensä mihinkään tiettyyn historialliseen aikaan.
1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa Robin Hood oli suosittu hahmo kukoistuskauttaan elävässä englantilaisessa näytelmäkirjallisuudessa, ja jopa Englannin kuninkaalliset pukeutuivat legendan hahmoiksi naamiaisissa. Tudor-aikakauden näytelmät toivat Robin Hoodin heilaksi Marian-neidon joka syrjäytti aikaisempien tarinoiden uskonnollisemman juonteen jossa Robinin suojeluspyhimys oli Neitsyt Maria. Myös ajatus Robin Hoodista maansa menettäneenä aatelisena sekä tarinan sijoittaminen kuningas Rikhard Leijonamielen valtakaudelle ovat peräisin näiltä ajoilta.
Puritaanit kielsivät teatterin, ja 1660-luvun restauraation jälkeen Robin Hood -näytelmät eivät palanneet enää suosioon, mutta balladilehtisiä myytiin edelleen rahvaalle. 1700-luvun lopussa heräsi valistusajan kiinnostus kansanballadien keräilyyn ja Robin Hood “löydettiin uudelleen”: 1800-luvun alussa sir Walter Scott synnytti kirjoillaan ritariromantiikka- ja keskiaikabuumin ja sisällytti Robin Hoodin sivuhenkilöksi Ivanhoe-kirjaansa, joka vaikutti tavattoman paljon myöhempiin Robin Hood -tulkintoihin ristiretkitaustoineen ja saksien ja normannien kamppailuineen.
Scottin jäljissä toinen 1800-luvun kirjailija Howard Pyle kirjoitti puolestaan “Merry Adventures of Robin Hood”-teoksen jossa vanhat balladit saivat kevyemmän, poikakirjamaisen käsittelyn. Sen Iloiset veikot -tematiikka vaikutti moniin 1900-luvun teatteri- ja elokuvasovituksiin.